Kuuntele Guillaume Dufayn (1397-1474) Magnificat tästä
Alttarikaappia pidettiin näin suljettuna arkipäivisin.
Tällaisena se on kuin kauniin kukan nuppu. Näinkin todella upea, mutta ilmassa on odotusta - yläpanelissa olevien profeettojen ja sibyllojen ennustukset ovat käymässä toteen tässä ajassa ja paikassa!
Ja keskipanelissa tuo salaperäinen Luukkaan evankelimin tieto siitä, mitä neitsyt Maria kokee ja ajattelee, ihmeellisestä näystä, jonka vain hän yksin näki ja on siitä sitten muille kertonut. Jumala kihlaa näin lapselleen äidin.
Ei tainnut Maria ihan heti Joosefilleen kertoa, sen verran Matteuksen evankeliumi nuoren parin ongelmista kertoo.
Alapanelissa keskellä patsaina Johannes Karitsa ja Ilmestyskirjan Johannes, joka Karitsan kunnioittamisesta kertoo. Luonaan polvillaan kunnioituksesta alttarikaapin lahjoittajat.
Suljettu kaappi avattiin sunnuntaisin ja juhlapäivinä, ja nupusta aukeni kaikissa taivaan väreissä lositava kukka täynnä elämää, jumalallisia ja ajallisia olentoja, ihmisiä ja eläimiäkin, luontoa. Kaiken keskuksena on Jumalan Karitsa ja Herra Jeesus, taivaallinen Kuninkaamme.
Marian Kiitosvirsi Vuoden 1701 virsikirjassa (101)
1. Minun sielun' suurest' kiittää Herraa, / Hänt' ylistää monen kerran, /
Henken' iloitsee Jumalasan', / Minun vahvas' Vapahtajasan.
2. Ett' hän katsoi piikaans' nöyrää, / Eik' ylönanna koskaan köyhää, /
Katso, pitää kaikkein sukukuntain / Antuaaks' minua kutsuman.
3. Sillä Herra, kuin väkevä on, / Ihmeellisiä töit' tehnyt on, /
Minun kohtaan' kyllä hyvin, / Hänen nimens' on kaikkein pyhin.
4. Jonka laupiull' ei löytä lukuu, / Joka pysyy suvusta sukuun, /
Niiden ylitse laskeva, / Kuin häntä aina pelkäävät.
5. Hän osotti väkevän voimans', / Kyll' kovall' käsivarrellans', /
Korjat hajotti häpiällisestä / Sydämens' ylpiäst' mielestä.
6. Voimalliset maahan on kaannut, / Istuimelta kukistanut. /
Jällens' korjas' hän ne köyhät, / Ylös korotti ne nöyrät.
7. Isoovaisill' armons' näytti, / Jotk' jalost' hyvyydell' täytti. /
Ne rikkaat ovat hätäynneet, / Jotk' hän on tyhjäks' jättänyt.
8. Ja Israelin palveljans' / Hän hyvin kyllä korjas' kanss', /
Omaa armoons' muistain vielä / Ja luvatun laupiuns' päälle.
9. Niinkuin hän on jo puhunut, / Meidän isillem' luvannut, /
Abrahamill' ja sen siemenell', / Jo hamast' ijankaikkisest'.
10. Kunnia olkoon aina Isällen, / Niin myös Jesuksell' Pojallen, /
Niin ikäns' Hengell' Pyhällen, / Nyt ja ijankaikkisehen.
No comments:
Post a Comment